http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009102510490206_uu.shtml

Vaaratilanteita, syrjäytymistä, liian vähän syliä, ei tuttua aikuista kun  vähäkin henkilökunta vaihtelee.

Ei aikuista joka ehtii ragoida lapsen äärettömän tärkeään kysymykseen välittömästi.

Kun lapsi on jo monta kertaa yrittänyt saada vetoketjun kiinni, ei ole saanut ja itkuhan siinä ehii tulla. Ehtiikö kukaan huomaamaan?

Suhdelukuja olen itsekkin nähnyt laskettavan. "tilapäinen ylitys" saattaa olla yhdellä hoitajalla (ja toisella joka käy välillä auttamassa) 16 lasta. "Tilapäinen ylitys" voi kestää tunnin tai muutamia päiviä.

Perhepäivähoidossa luojan kiitos et ylitystä pääse tapahtumaan enään nykyään. Nykyään on jämpti ja tarkka 4.5lasta/hoitaja.

Ja eikös nuo päiväkoti/laitosapulaiset lähdekkin nyt viimeiset tammikussa?

Mitenkäs sitten?

Onneksi omani saa olla pienessä ryhmässä <3 Toivoisin kyllä jokaiselle, etenkin alle 3-vuotiaalle hoitoa muualta kuin päiväkodista :( Pienet sielä isompien jaloissa, aikuisilla ei aikaa muutakuin liukuhihnalla vaipan vaihto. Askartelut isienpäiväksi ja joulikortit hoidetaan niin ikää pienten kanssa liukuhihnalla. Ja monesti työssä on yli puolet aikuisen tekemää. Mieheni lapsi oli päiväkodissa jo kaksivuotiaana piirtänyt ja askarrellut sellaisen teoksen jota ei vielä tänäpäivänäkään osaa tehdä ilman aikuisen kättä. Tyttö on kuitenkin jo 5vuotias.

Liukuhihnallahan nuo on pakko hoitaa, mutta minä ainakin haluan lapselta lapsen tuottaman taideteoksen, en sen omahoitajan savi-veistosta tai korttia jossa lapsi on saanut pistää kolme pisaraa liimaa.

Meiltä ei lähde hoitolapsien mukaan mitään mitä eivät olisi vähintää 95% itse tuottanut.  Eli tuollaisten alle kolme vuotiaiden taideteokset ovat lähinnä piirustuksia, maalauksia, värityksiä ja kummallisen muotoisia möykkyjä taika-taikinasta. Mutta ovat taatusti lapsen itsensä tekemät, ja valtavan upeita teoksia.

Kukas niitä arvostaa?

"Hei äiti, hei isä!

Olette kovin rakkaita ja tärkeitä, elämäni suurimmat ja ihanimmat ihmiset!

Rakastan teitä kovin.

Mieltäni painaa asia, kuuntelisitteko?

Olen vain kahden vuoden ikäinen, eikä minulla ole oikeita sanoja, mutta toivon teidän kuulevan.

Minulla oli tänään kovin paha mieli.

Aamulla minut herätettiin, puettiin ja sain sanoa heipat ja antaa halit äidille ja pikkusiskolleni. Oi kuinka ylpeä olen siskostani. Rakastan häntäkin. Mutta minua alkoi myös itkettää, eikö minua rakasteta yhtä paljoa? Miksi minut viedään tarhaan. Kaikki aikuiset puhuvat kovasti virikkeiden tärkydestä ja minä en ymmärrä, enkä osaa kysyä. Ilmeisesti sielä päivähoidossa on sellasta virikettä. En ymmärrä??

Minulla oli hoidossa tärkeä täti, rakastin häntäkin. Hän nauroi minulle ja minun kanssani.   Eräänä päivänä oli täti vaihtanut työpaikkaa. Tiedättekö te mitä se tarkoittaa kun ihmisiä vähennetään? Eikait mun hoitotäti vähentynyt? 

Päivä on päiväkodissa äiti ja isä todella raskas. Viime aikoina emme olekkaan menneet odotetuille retkille. Sen takia että ei ollut tarpeeksi henkilökuntaa. Tai jos kerrankin kaikki tätit olivat paikalla, joku lähti Tiikereihin auttamaan.

Koska mun oma täti lähti, mulla on todella yksinäistä ja nyt tuoli jossa täti minua auttoi pukemaan, on tyhjä. Kuka auttaa minua laittamaan kumilenkit saappaiden alle?

Muutenkin olen huomannut, että päiväkodissa on koko aika kiire. En ehdi piirtämään piirustusta loppuun kun pitää jo mennä. Minä tykkään piirtämisestä, tiedäthän sen äiti ? isi? Mutta kun meidän pitää mennä pukemaan, jotta kaikki ehtivät ulkoilemaan. Pukemisessa ehtii tulla kuuma.

Minä en vaadi paljoa, parasta elämässäni on äiti, isi, pikkusisko. Omat lelut, oma sänky ja oma koti.

Mitä mieltä olet äiti jos minä jäisin sinun ja siskon kanssa kotiin? Ja sitten kun pikkusisko kasvaa, me voitaisi mennä samaan tarhaan missä se mun tätikin on?!?! "

 

Miettikää tarkkaan mitä lapsi tarvitsee. Rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä.

Ei kummallisia virikkeitä.

Miettikää miltä lapsista tuntuu kun jostain on säästettävä, ja ikävä kyllä se vaikuttaa heihin, vaikkeivät mitään ymmärräkkään. Päiväkodeissa on kiire, henkilökuntaa vähennetään ja jäljellejäävät uupuu. Kohta ei tarvitse puhua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Kuka haluaa sinne lastaan? Aikuisia ei nimeksikään, hekin huonolla palkalla ja kaikki mistä ikinä säästetään koskettaa juuri sen henkilökunnan nahkaa.

Mitä jos vanhemmat yhdessä koittaisivat keksiä keinoja että jostain saataisi nipistettyä? Ettei se tapahtuisi lasten kustannukselle.

 

Tasa-arvon kannattajana, uusperheellisenä mieltäni annan kuohuttaa tänään isien asema tässä maassa.

http://www.vartti.fi/artikkeli/37341d1c-51e6-4b7f-88ff-8f2711311805

Taas on ollut julkisuudessa isä, joka ei saa lapsia itselleen, vaikka vanhemmat ovat yhdessä sopineet näin olevan hyvä, hallinto-oikeus on jo todennut isän moitteettomaksi, mutta Espoo valitti päätöksestä, että lapsista kaksi olisi sijoitettu isälleen. Vanhemmat sotivat suurta vastaan omista lapsistaan.

 http://www.iltasanomat.fi/uutiset/stadi/uutinen.asp?id=1572520

http://www.vartti.fi/artikkeli/79b756a5-4b31-4661-8a21-406dd0db29b1

Asia on ollut jo aiemmin lööpeissä mutta edelleen asia junnaa.

Spekulointeja on sielä sun täälä, ja enhän minäkään tiedä sen enempää kuin mitä lehdessä kerrotaan, mutta aika pitkälle uskallan sanoa että kyllä haisee nyt mätä.

Hallinto-oikeus tuskin tekisi myöntävää päätöstä lasten sijoituksesta jos lapsilla olisi uhka isänsä kanssa. Mistä ihmeen lehdestä luin, että eräs perustelu olisi ollut että näillä pojilla on kaikilla erityis-tarpeita. Tähän kun nyt olis se lehtileike... Noooooo, enivei...  No tääl oli  asia isän suusta "Virallinen selitys on se, ettei yhdelle ihmisille voi antaa liian montaa lasta" (http://www.iltalehti.fi/espoo/200808218130426_eo.shtml) .

Uusperheessä oli siis kymmenen lasta yhteensä joista kuusi yhteistä. Äiti pärjäsi kaikkien lasten kanssa, tarina ei kerro tarjottiinko äitille tukitoimia? Kukaan ei pohdi että miten ne kaikki äidit pärjäävät joilla on lapsia enemmän kuin viisi. Miksi isä ei pärjäisi? Edes vaikka suuri tukiverkosto on isän takana ja käytettävissä? 

Tasa-arvoista olisi että kaikilta niiltä äideiltä joilla on yli viisi lasta (saatikka ne yksinhuoltajat joilla yli viisi lasta) joutuisivat antamaan lapsensa selvittelyiden ajaksi huostaan ja taistelemaan siitä että saavat lapsensa takaisin ja pystyvät osoittamaan olevansa kykeneviä pärjäämään. 

Vai onko kyse siitä, että tämä lasten huoltajuus ja hoito on aina ollut naisten hommaa siinä missä kodin ylläpitokin. Nyt kun isät ovat viime vuosina tulleet aktiivisemmiksi lasten kanssa, ja etenkään eivät eron tullessa tyydy 4pvä/kk lasten tapaamisiin. Naisia kohtaan on siis hyökätty?  Se ainoa alue jolla naiset on vahvoilla.

Muiden eduista viis, mutta sota syttyy kun naisten ainoaan vahvuuteen hyökätään. Silloin taistellaan viimeiseen asti. Naiset eivät hyökkää mutta puolustavat rajuimmin.

Akat hei! Tää ei ole oikea keino ajaa asioita! Lapsilla on oikeus myös isään.

Aktiivisena uusperheympyröissä kun olen, niin kuulee ne hurjimmat sattumukset.

Kun äiti vaatii kahden lapsen elatukseen yli 500e vaikka isällä lapset ovat 11päivää kuukaudessa. Kuinka isää yritetään syylistämällä ja kiristämällä saada maksumieheksi esimerkiksi sen bio-äidin (ja hänen uuden miehen) talonrakennukseen.  Onhan se lapsen etu.

Vai eletäänkö me murroksessa? Ymmärrettävää että naisille tulee pelko vielä heikommasta asemasta, kun miehet tulevat ainoalle alueelle jolla naiset ovat parhaimmillaan.  Nainen puolustaa ja yrittää viimeiseen asti nostaa itseään jalustalle sillä verukkeella että on synnyttänyt lapset. Ainoa keino?

Lapsen etu jää monesti myös niissä äitien toimissa huomioimatta.

Tulipas tekstissä myös yleistyksiä, mutta kuitenkin tässä mun pohdintoja.

Kyllä nyt tulisi tekstiä niin että näppis savuaa.

 

Itse hyvin pienipalkkaisessa työssä, joka sisältää hyvin suuren vastuun, yksinään minun harteillani.

Viimeaikoina olen jäänyt pohtimaan keinoja, millä vaikuttaa naisvaltaisten alojen palkkoihin. Keinoja en ole keksinyt.

Oman alani (perhepäivähoidon) työntekijöitä olen tavallani yrittänyt saada pienimuotoiseen kapinaan, tuloksetta. Kapina tyssää jokatoisen perhepäivähoitajan luo.

Tuntuu että olen yhden naisen armeijalla liikkeellä, ainoa joka näkee tässä suuren vääryyden.

Tiesitkö?

• Vuokrat ovat nousseet   (http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vuokrat+nousivat+vuodessa+l%C3%A4hes+viisi+prosenttia/1135236142328 Ja nyt vielä http://www.signalpack.com/reg/upd/espoo1/pohja1.php?ID=145 )     Edellisessä asunnossa (kaupungin asunto, 4h-k) vuokra oli kolme vuotta sitten 850e autopaikkoineen, muuttaessamme 2009, oli vuokra 1034e autopaikkoineen. Ja nyt taas korottavat. Tämä on sitä kohtuuhintaista asumista?? )
• Sähkön hinta on noussut?
• Ruoan hinta kävi aika korkeissa lukemissa?
• Kaikki muutkin kulut ovat nousseet        

Ja miten se näkyikään palkoissa? Hyvin heikosti.

Ruokarahoja nostettiin, ja takuupalkka saatiin! Loistavaa, mutta tarvitseeko siihen tyytyä?

Kun ruoan hinta nousi, kuka auttoi silloin? Päiväkodeissa supistettiin annoksia, ja perhepäivähoitaja maksoi omasta pussistaan ylimääräiset kulut.  Kun viime vuonna lyötiin hankintarahat loppuvuodeksi jäihin, päiväkoti käytti varastojaan, perhepäivähoitaja omasta pussistaan maksoi ne pehmeät tyynytliinat johon lapsi sai painaa kätensä, muistoksi isille.   Kaikki meidän palkasta.

Ja mitäsmitäs, kun näistä epäkohdista avaa suunsa, sieltä tulee se naislauma jonka mielestä naisen paikka on kotona, jotakuinkin hellan ja nyrkin välissä.

Naisvaltaisilla aloilla näkee kuinka naiset alkavat pyöriä pöksyissään, punastelevat kun aletaan puhua palkoista ja siitä kuinka jokaisen tulisi vaatia arvostusta työlleen,  kun ei muuta enään osata niin sitten hyökätään, tajuamatta että ei niitä muutoksia tule jos hyökätään omaan joukkueeseen.

Eikös ole tuttu lause kun joku rahapulassa valittaa työn vaativuutta, suurta vastuuta, ja vähäistä palkkaa ;

"Ammatinvalinta-kysymys"

"Ajattele kuinka arvokasta työtä teet"  

"Raha ei ole tärkeintä"       

"Ajattele hyviä puolia"

 

Ja nämä asiat sanovat kanssa-sisaret, samalla palkalla, suurella vastuulla, vaativalla työllä.

Kysehän ei missään tapauksessa ole siitä että rahan takia työtä tehtäisi, tai työtä ei rakastaisi jos vaatii lisää palkkaa.

Olen miettinyt tätä niin että meillä naisilla tuntuu olevan tuo hoivaaminen ihan geeneissä, ja me tykätään siitä mitä tehdään (eihän me muuten työtä tehtäs tällä rahalla jos tästä ei tykättäisi.)

Kun taas miesvaltaiset ammatit ovat hyvinkin paljon johtamiseen ja tuottamiseen liittyvää (ja mä uskon että sekin on ihan geeneissä...), ja nekin tykkää siitä, mutta kukaan ei arvostele sitä, että miehet vaativat enemmän liksaa, vaikka se menisi jopa järjettömyyksiin?!
Koska meillä naisillahan tämä vastuuntunto ja muiden edelle paneminen menee oman itsensä edelle ja aletaan yhtäkkiä puhumaan  "No kun me niin tykätään tästä eikä tehdä tätä rahan takia", kun taas miehet totee että "Perkele ku tykätään tästä ja tehdään tätä hyvin, ja me halutaan lisää liksaa koska me osataan tää paremmin kuin muut".
Miksiköhän hoiva-ala on palkkakuopassa??
Naiset ajattelevat tunteella, ja kunhan maailmassa on rauha....

Ja tämä yhden naisen armeija ei aio vielä luovuttaa!! Jos kanssasisarille on enempikin kysymys vain kutsumusammatista, eikä halua enempää liksaa, niin riittää sitten että mä otan korotukset heiltä myös itselleni :D Vitsivitsi.

Kait mun armeijaan löytyy muitakin???

 

Hienoa Espoon päättäjät!

Espoolaisena uusperheen äitinä ja kaupungin perhepäivähoitajana täytyy vain ihmetellä Espoon päätöksiä säästökohteista. Ja kun leikkuupöydälle uudestaan joutuvat juuri ne osa-alueet, joista ei saisi säästää.

Ensimmäisenä olen tietysti muistuttamassa lapsien oikeuksista. Lupaukset joilla on saatu lapsiperheet asettumaan Espooseen.

Espoon lapsi-ja perhepoliittista ohjelmaa luettuani suru tulee.

www.espoo.fi/default.asp <-(tuolta alalaidasta löytyy)

"Lapsi tarvitsee

• Rakkautta
• Hoivaa
• Turvaa
• Tunteiden jakamista
• Oppimista
• Vapaa-aikaa
• Leikkimistä
• Sääntöjä ja rajoja

Kaikkea tätä lapsi tarvitee joka päivä riippumatta onko kotona, päivähoidossa tai koulussa. Lasten tarpeiden huomioon-ottaminen vaatii aikuiselta läsnäoloa ja aikaa. Läsnäoloa ja aikaa ei voi korvata millään muulla. Lapsilla tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita. Myös murrosikäinen tarvitsee vanhemman tukea ja läsnäoloa.

Espoossa lapsiperheiden palvelut järjestetään niin, että ne edistävät lapsen kulloisenkin ikäkauden mukaista kehitystä. Perheen hyvinvointi turvaa lapsen hyvinvoinnin, palvelut suunnitellaan siten,  että ne ottavat huomioon koko perheen. Ongelmat pyritään ehkäisemään ennakolta ja niihin puututaan mahdollisimman varhain. "

Ja tämän luettua voi sitten miettiä kaupungin suunnittelemiä ennätys-säästöjä  http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Espoo+kaavailee+enn%C3%A4tyksellisi%C3%A4+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6j%C3%A4+perusopetuksesta/1135249570140]

Kuinka laadusta ei tingitä, mutta kuitenkin luokkakoot suurenisivat, sijaisten palkkaamiskielto aiheuttaisi että lapset joutuvat pärjäämään omillaan sielä missä pitäisi olla aikuisen paikalla ja läsnä.  Miten niin laadusta ei tarvitsisi tinkiä?

Kaikki espoolaiset ovat varmasti kuulleet ja lukeneet lehdistä kuinka Espoo haluaa kannustaa vanhempia pitämään lapsensa kotona, päivähoidon sijaan?

Millä tavalla on kannustettu?

Ensimmäisenä tulee mieleen vain Espoo-lisän leikkaaminen, avoimeen päivähoitoon kohdistuvat supistukset. Näin täälä kannustetaan.

Heikoimmilta ryhmiltä säästetään, ja säästämisenkin jälkeen säästetään, ja samaan aikaan edelleen aikataulussa aletaan rakentamaan Tapiolaa uusiksi metron tuloa varten.

Hyvät naiset ja herrat! (ja kaikki siltä väliltä)

Kaikki perheen äidit ja isät, päivähoidon henkilökunta ja koulun väki, aikuiset jotka joutuvat miettimään oman äitinsä ja isänsä tulevaisuutta meillä espoossa, ne äidit ja isät jotka haluaisivat tukea yksin asumiseen, kaikki joita espoon säästöt koskettavat!

 

Tämä ei ole Espoo jossa haluaisimme asua, mutta eikös vain halukkaita löydy jotka olisivat valmiit muuttamaan tilannetta? Keksimään ratkaisuja joissa ei tallottaisi lasten ja vanhusten oikeuksia!

Keskustelkaa kova-äänisesti, kertokaa mielipiteenne, älkää jättäkö niitä kiukun puuskia seinien sisään, ei ne sieltä pidemmälle kuulu!